Aamiaiselle tuttuun tapaan taas ja sitten kävimme vielä tällä kertaa ala-uima-altaalla uimassa eikä siellä ollut ketään muita kuin me. Oli erittäin kuuma ja rusketuskin alkoi jo näkymään iholla rusketusrajoina. Pakkasimme loput tavarat matkalaukkuihimme ja menimme aulaan kirjautumaan ulos hotellista. Jouduimme aulassa odottamaan melkein puoli tuntia, koska meidän tavaramme eivät mahtuneet tavalliseen taksiin ja jouduimme odottamaan paikalle suurempaa taksia. Sillä sitten lähdimme kohti keskustaa ja toista hotellia. Matkalla näkyi monia tuttuja rakennuksia, jotka olivat olleet pystyssä silloin, kun viimeksi 7.vuotta sitten olimme olleet mm.samassa hotellissa.
Itse hotelli YMCA Orchard One (http://www.ymcaih.com.sg/Web/main.aspx?ID=,b3e9ee8b-13db-43d7-8335-49d7b9c9c8c4) oli kokenut kohennusta ulkonäössä, mutta silti siitä näki sellainen 80-luvun tyylin mm. saippuassa, joka oli pakattu pieneen paperiseen kuoreensa. Huoneessa odotti vesipullot aivan samalla tavalla kuin edellisessäkin hotellissa saimme joka päivä omat vesipullot huonesiivouksen yhteydessä. Vettä emme siis joutuneet paljon ostamaan tämän takia. Purimme laukkuja hieman ja päätimme lähteä metrolla (http://www.smrt.com.sg/main/index.asp) Hard Rock Cafeeseen, koska veljeni oli odottanut sinne pääsyä paljon.
Hard Rock Cafe (http://www.hardrock.com/locations/cafes3/cafe.aspx?LocationID=81&MIBEnumID=3&src=homepage_locationdropdown) löytyi lopulta aika kivuttomasti, kun oli kartta mukana. Päätimme piipahtaa baaritiskille juomaan yhdet. Itse otin smoothieta, joka oli hileisen kylmää ja hyvää. Veljeäni kiinnosti paikalle olleet kymmenet kitarat, joita hän katseli mielissään. Kävimme vielä viereisessä pienessä Rock Shopissa, ennenkuin lähdimme pois. Kävimme syömässä viereisessä Forum The Shopping Mail:ssa McDonaldsissa ensimmäistä kertaa reissun aikana. Siitä lähdimme kävelemään Orchard Roadia pitkin kohti hotellia, joka nyt siis sijaitsi ihan toisessa päässä pääkatua. Vettä tuli oikein rankasti nyt ja siksi aina piipahdimme ostoskeskuksiin sisälle katsomaan mitä sieltä löytyisi.
Viimein olimme taas meidän "oman" lähiostarin eli Plaza Singapura (http://www.plazasingapura.com.sg/) luona ja menimme sinne kiertelemään, niin että aloitimme ihan yläkerroksesta, tullen pikkuhiljaa alaspäin. Kerroksia tässä ostoskeskuksessa oli hiukeat 9 ja jokaisella niistä oli oma teemansa;kuten pukeutuminen, lapset, kodinelektroniikka, laukut&kengät jne. Liukuportaita meni edestakaisin ja plaza-alueella oli menossa tällaiset omanlaisensa "hullut päivät", jonne oli tuotu vähän vaatteita ja kenkiä alennushintaan Johnny Littlelta. Jaksoimme kiertää tätä jonkun pari tuntia ja teimmekin muutamia löytöjä niin tuotteiden kuin kauppojenkin suhteen. Lopulta oli aika lähteä takaisin hotellille vaihtamaan vaatteet ja hieman lepäämään ennen iltamenoja.
Suuntasimme vaatteiden vaihdon jälkeen takaisin Plaza Singapuralle, jossa alakerrassa oli monia ravintoloita sekä paikallisia, että ihan maailmallakin tunnettuja ketjuravintoloita. Olimme tulleet tänne nyt Pizza Hut:n (http://www.pizzahut.com.sg/) takia. Suomestakin ketju löytyy, mutta emme olleet täällä käyneet kyseisessä ravintolassa. Listalta löytyi pizzan lisäksi mm. pastaa ja ruukkuruokia. Syötyämme lähdimme metrolla kohti Raffles Citya (http://www.rafflescity.com.sg/) eli Singaporen kuuluisinta ostoskeskusta, koska olimme menossa tapaamaan vanhoja tuttuja vuosien takaa.
Pääsimme perille ja tästä metro-asemalta pääsi kahteen eri ostoskeskukseen tuohon Rafflesiin sekä City Link Mail-ostoskeskukseen. Kävelimme Raffles City-ostoskeskuksen lävitse ja löysimme oikealla ovelle, jolloin olimme suoraan vastapäätä Raffles Hotellia, jonka kuuluisaan Long Bariin (http://www.raffles.com/EN_RA/Property/RHS/Restaurants_Bars/Long_Bar.htm) kävi matkamme. Olin siis käynyt joskus hyvin pienenä täällä ja muistin jotain muistikuvia tästä rakennuksesta, mutta en paljoakaan. Kävelimme ensiksi portaat ylös baariin sisälle ja sitten vielä baarin sisällä toiset kierreportaat yläkertaan, jossa siis bändi soitti. Bändin miespuolinen laulaja oli tuttumme, mutta muut bändin jäsenet tunsivat vain vanhempani. Tullessamme baariin, he soittivat Robbie Williamsin Angels-biisiä (http://www.youtube.com/watch?v=Fl4q2WBCywg&translated=1). Tauon tullessa esittäydyimme kaikki toisillemme ja annoimme Suomi-lahjamme. Tuttu sai lahjaksi Lapin Kulta-olutta ja t-paidan sekä naispuolinen laulaja sai lahjaksi Alvar Aallon-maljakon täynnä Fazerin sinistä. Baari oli lähes täynnä, mutta siinä oli tilaa ihan bändin vieressä, joten jäimme siihen istumaan. Täällä on keksitty Singapore Sling-drinkki ja päätinkin maistaa sitä juuri täällä, jossa on sen alkuperäinen resepti tallessa. Itseasiassa drinkki oli hyvää, vaikka oli kovin makeaa. Bändi oli siis juuri soittamut ensimmäisen setinsä ja he soittivat vielä kaksi settiä tämän lisäksi. He soittivat klassikoita ja tämän päivän hittibiisejä hienosti ja se kuulosti aivan siltä, kuin alkuperäiset esittäjät olisivat ne esittäneet. Baarin erikoisuus on maapähkinät, joita on tarjolla jokaisessa pöydässä olevassa puulaatikossa, koska ne kuoret saa heittää lattialle ihan luvan kanssa. Jotkut turistit tätä eivät ymmärtäneet ja tarjoilijat heittivät sitten heidän lähdettyään kuoret lattialle. Moni tulee tänne vain tuon drinkin takia ja lähtevät sitten pois.
Viimein oli meidänkin aika lähteä takaisin hotellille. Baarin edessä odotti tänä ja seuraavina tulevinakin iltoina riksoja, joiden kyydissä olisi päässyt hotellille kätevästi. Me päätimme kävellä takaisin, mutta lähdimmekin väärään suuntaan ja jouduimme palamaan takaisin lähtöpisteeseen, kun huomasimme menevämme kokoajan kohti rantaa, vaikka hotellimme oli keskellä kaupunkia. Kartan avulla löysimme lopulta suoran reitin hotellille. Jopa nyt yöllä oli lämpötila +25 astetta eikä tarvinnut todellakaan kärsiä kylmästä. Tuhannet linnut vain pitivät meteliä ja liikenne oli pelkkiä takseja täynnä. Oli aika mennä nukkumaan, koska seuraavana päivänä olisi aihetta juhlaan oikein kunnolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti